— Ilman taistelua — oi, noita lurjuksia! Sellaisia poikia! Muistakaa vain kuinka oltiin mahtavia Zbarazissa, kuinka luvattiin syödä Chmielnicki ilman pippuria ja suolaa. Oi, teitä lurjuksia!
— Sellaisia he ovat! huudahti Wierszul. - He pakenivat saatuaan ensimäisessä taistelussa voiton tatareista ja rahvaasta, taistelussa jossa aatelisten nostoväkikin taisteli kuin leijonat.
— Siinä näkyy Jumalan sormi, sanoi Skrzetuski. — Mutta varmaan tässä lisäksi vaikuttaa jokin salaisuuskin, joka on saatava selville…
— Sellaista kyllä tapahtuu maailmassa että sotajoukko pakenee, mutta tässä jättivät päälliköt ensimäisinä leirin, ikäänkuin tahallaan helpoittaaksensa vihollisen voittoa ja jättääkseen sotajoukon teurastettavaksi.
— Aivan niin, aivan niin, sanoi Wierszul. — Kerrotaanpa juuri, että he tekivät sen tahallaan.
— Tahallaanko? Kristuksen haavain tähden, se ei ole mahdollista!
— Sanotaan, että he tahallaan sen tekivät. Mutta miksi — kuka sen arvannee.
— Painakoon heitä haudan multa, hukkukoon heidän jälkipolvensa ja vain häpeä jääköön heistä jäljelle, sanoi Zagloba.
— Amen, lausui Skrzetuski.
— Amen, lausui Wolodyjowski.