— Ihan silmiä häikäisee teitä katsellessa. Jollei neiti nyt rakastu, on hän sokea…
Samassa tuli siihen kaksi nuorinta talon tytärtä maitokiulut kädessä. Kun he huomasivat herra Wolodyjowskin, jäivät he kuin hämmästyksen lyöminä paikalleen seisomaan.
— Ihan kuin kuningas! — sanoi Zonia.
— Armollinen eversti on kuin häihin menossa! — lisäsi Maryska.
— Ehkä tästä päästäänkin vielä häihin, — nauroi ukko Gasztowt. — Hän on näet menossa neiti Billewiczin luo.
Ukko oli tuskin ennättänyt lopettaa, kun täytetty maitokiulu putosi Maryskan käsistä ja maito juoksi pitkin lattiaa aina herra Wolodyjowskin jalkoihin saakka.
— Katso eteesi! — sanoi Gasztowt vihaisesti. — Hulttio!
Maryska ei virkkanut sanaakaan, otti kiulun ylös ja poistui hiljaa.
Herra Wolodyjowski nousi hevosensa selkään ja ajoi kahden sotilaspalvelijansa saattamana Wodoktyyn. Päivä oli kaunis. Auringon säteet kimaltelivat herra Wolodyjowskin haarniskassa ja kypärässä, niin että kaukaa näytti kuin toinen aurinko olisi kulkenut tietä pitkin.
— Saa nähdä palaanko sormuksen vai rukkasten kanssa? — jupisi ritari itsekseen.