Herra Charlamp otti esille kirjeen, jossa oli Radziwillien sinetti.
Herra Wolodyjowski avasi sen ja alkoi lukea:
»Kunnioitettu herra eversti Wolodyjowski!
Tietäen teidän hartaan pyrkimyksenne palvella isänmaata lähetän teille samalla määräyksen ryhtyä pestaamaan sotaväkeä, mutta ei tavalliseen tapaan, vaan suurella innolla, sillä periculum in mora [viivyttelemisessä on vaara. Suom. huom.]. Jos tahdotte ilahduttaa meitä, niin laittakaa lippukuntanne kuntoon heinäkuun loppuun mennessä tai viimeistään syyskuun puoliväliin. Meitä huolestuttaa se, mistä saisitte hyviä hevosia, etenkin kun voimme lähettää niukasti rahoja, sillä emme ole meille vanhastaan nurjamieliseltä valtiovarainhoitajalta saaneet; enempää. Antakaa puolet näistä rahoista herra Kmicicille, jolle herra Charlamp myöskin tuo määräyskirjelmän. Toivomme hänen ahkerasti toimivan hyväksemme. Kuitenkin, kun olemme kuulleet huhuja mainitun Kmicicin väkivallasta Upitassa, niin lienee paras, että otatte haltuunne hänelle osoitetun kirjelmän ja ratkaisette, voiko sitä antaa hänelle vai eikö. Jos hän mielestänne on syypää liian moniin rikoksiin, niin älkää sitä hänelle antako. Me pelkäämme nimittäin, että vihamiehemme, kuten valtiovarainhoitaja ja Vitebskin vojevoda, alkavat huutaa, että me uskomme tärkeitä tehtäviä kelvottomille henkilöille. Jos hän kuitenkaan ei ole syypää suurempiin rikoksiin, niin antakaa kirjelmä, ja koettakoon herra Kmicic palveluksessamme ahkeruudella hyvittää hairahduksensa, älköönkä mikään tuomioistuin siinä tapauksessa vaatiko häntä vastaamaan teoistaan, koska hän silloin on meidän oikeutemme alainen. Osoittakoon tämä tehtävä samalla, että luotamme teihin täydellisesti.
Janusz Radziwill,
Birźen ja Dubinkin vojevoda.»
— Hetmani on kovasti huolissaan siitä, mistä saat hevosia, — sanoi herra Charlamp, kun lyhytkasvuinen ritari oli lopettanut lukemisen.
— Vaikeata niitä on saada, — vastasi herra Wolodyjowski. — Täkäläinen alempi aatelisto tulee varmasti miehissä ensimmäiseen kutsuntaan, mutta heillä on samogitialaiset hevosensa, jotka eivät kelpaa sotapalvelukseen. Heidän pitäisi täydellä syyllä saada toiset.
— Ovathan ne kestäviä ja ravakoita hevosia.
— Mutta pienikasvuisia. Ja miehet täällä ovat päinvastoin isokasvuisia. Kun he ajavat noilla hevosillaan, näyttää siltä, kuin lippukunta ratsastaisi koirilla. Kyllä siitä hommaa tulee!… Mutta minä ryhdyn heti asiaan. Annapas minulle Kmicicin määräyskirjelmä. Minä annan sen itse hänelle, kuten hetmani käskee. Tämä tuli hänelle otolliseen aikaan!
— Kuinka niin?
— Sen tähden että hän on tataarilaiseen tapaan ruvennut ryöstämään neitosia. Hänellä on yhtä paljon prosesseja edessä kuin hiuksia päässä. Siitä ei ole vielä viikkoa kulunut, kun minä hänen kanssaan miekkailin.