— Oho! — huudahti Charlamp. — Jos sinä hänen kanssaan ottelit, niin nyt hän kai makaa.
— Hän on jo toipumaan päin ja viikon, parin kuluttua terve. Mitä uutta de publicis?
— Pahaa, vanhaan tapaan… Valtiovarainhoitaja Gosiewski on yhä riidassa meidän ruhtinaamme kanssa, ja kun hetmanit ovat eripuraisia, niin asiat eivät mene oikeita latuja. Vähän parempi on asemamme kuitenkin, ja luulen, että jos yksimielisiä olisimme, niin kyllä me vihollisen kanssa tulisimme aikoihin. Jumala suokoon, että saamme niskasta pitäen karkoittaa heidät sinne, mistä ovat tulleetkin. Valtiovarainhoitaja on syynä kaikkeen!
— Mutta toiset sanovat, että suurhetmani itse.
— Ne ovat pettureita. Vitebskin vojevoda niin väittää, sillä hän on jo aikoja sitten vehkeillyt salaa yhdessä valtiovarainhoitajan kanssa.
— Vitebskin vojevoda on kelpo kansalainen.
— Oletko sinäkin Sapiehojen puolella Radziwilleja vastaan?
— Minä olen isänmaan puolella; se on jokaisen velvollisuus. Siinäpä se pahin onkin, että sotilaatkin jakautuvat puolueisiin sen sijaan että kävisivät sotaa vihollista vastaan. Mutta Sapieha on kunnon mies, ja sen minä sanoisin itse ruhtinaallekin, vaikka olenkin hänen palveluksessaan.
— Kunnon kansalaiset ovat koettaneet sovittaa heidät, mutta turhaan! — sanoi Charlamp. — Kovasti nykyään lentää lähettejä kuninkaalta meidän ruhtinaamme luo… Huhutaan siellä suuressa maailmassa olevan taas jotakin tekeillä. Olemme odottaneet yleistä kutsuntaa kuninkaan johdolla, mutta siitä ei ole tullut mitään. Sanotaan, että jossakin muualla se voisi olla tarpeellisempaa.
— Ehkä Ukrainassa?