— Montako miestä hänellä on?
— Toiset sanovat seitsemäntoista tuhatta, toiset enemmän.
— Niin paljoa ei meitä tule olemaan. Mitä luulette, pidämmekö puoliamme?
— Jollei aatelisia tule mukaan, ei voi ajatellakaan…
— Kyllä niitä tulee. Ainahan sotaväennostot viipyvät. Mutta aatelisten kanssa tulemme aikoihin?
— En luule, — sanoi Skrzetuski kuivasti. — Armollinen herra vojevoda, meillä yleensä ei ole sotilaita.
— Eikö meillä ole sotilaita?
— Teidän armonne tietää yhtä hyvin kuin minä, että sotajoukkomme ovat
Ukrainassa. Meille tänne ei lähetetty edes kahta lippukuntaa, vaikka
Jumala yksin tietää, missä myrsky on suurempi.
— Entä jalkaväki… ja yleinen kutsunta?
— Kahdestakymmenestä miehestä on tuskin yksi ennen ollut mukana sodassa, ja kymmenestä yksi osaa käyttää asetta. Jo ensimmäisessä sodassa tulee niistä hyviä sotureita, mutta nyt he eivät sitä ole. Ja mitä yleiseen kutsuntaan tulee, kysyköön teidän armonne keneltä hyvänsä, voiko kutsuntamiehistö pitää puoliaan vakituista sotajoukkoa vastaan, ja vielä sellaista kuin ruotsalaiset, nuo voitonvarmat veteraanit kolmikymmenvuotisesta sodasta.