Hän vaikeni, mutta kysyi hetken kuluttua:
— Kuka sanoi »veto»? Ei kuulunut vastausta.
Vojevoda rupesi taas puhumaan ja lausui yhä kuuluvammin:
— Aatelis- ja pappissäädyn kaikki oikeudet säilytetään, veroja ei suurenneta, ja ne kannetaan entiseen tapaan… Kukaan ei tule kärsimään vääryyttä eikä sortoa. Hänen majesteettinsa sotajoukoilla tulee olemaan samat oikeudet kuin vakituisilla puolalaisilla kruunun sotajoukoilla…
Vojevoda pysähtyi ja kuunteli uteliaasti väkijoukon kuiskauksia, ikäänkuin olisi tahtonut päästä selville sen mielipiteestä, mutta jatkoi kohta taas annettuaan merkin kädellään:
— Sitäpaitsi meillä on kenraali Wittenbergin Ruotsin kuninkaan nimessä antama lupaus, että jos koko maa seuraa meidän pelastavaa esimerkkiämme, niin Ruotsin sotajoukot hyökkäävät Liettuaan ja Ukrainaan eivätkä herkeä sotimasta, ennenkuin kaikki alueet ja linnat on palautettu takaisin Puolalle. Vivat Carolus Gustavus rex!
— Vivat Carolus Gustavus rex! — huusivat sadat äänet.
— Vivat Carolus Gustavus rex! — kaikui ympäri leiriä.
Sitten Posenin vojevoda kääntyi kaikkien nähden Radziejowskin puoleen ja syleili häntä sydämellisesti; sitten hän syleili kenraali Wirtziä. Alkoi yleinen syleileminen. Aateliset seurasivat ylimysten esimerkkiä. Innostus oli yleinen. Vivat-huudot kaikuivat, että ympäristö jylisi. Sitten Posenin vojevoda puuttui vielä puheeseen pyytäen hetken hiljaisuutta ja ilmoitti sydämellisellä äänellä:
— Hyvät herrat! Kenraali Wittenberg pyytää meitä tänään juhlaan hänen leiriinsä, jotta me malja kädessä tekisimme veljesliiton urhoollisen Ruotsin kansan kanssa.