— Komea kaupunki, — virkkoi Stanislaw Skrzetuski.
— Hyvin komea, — vahvisti Wolodyjowski. He lähestyivät jo esikaupungin ensimmäisiä rakennuksia.
Tuli yhä valoisampi, ja aurinko alkoi nousta. Ritarit katselivat uteliaina outoa kaupunkia herra Wolodyjowskin selittäessä:
— Tämä on Juutalaiskatu, ja tämän varrella asuvat kaikki ne juutalaiset, joilla on oikeus asua täällä. Tämä ulottuu aina torille saakka. Ohoo! Ihmiset alkavat jo herätä ja pistäytyä ulos huoneistaan. Katsos vain, kuinka paljon hevosia on pajan pihamaalla, eikä hevosmiehillä ole Radziwillien värejä. Täällä mahtaa olla jokin kokous. Yleensä on Kiejdanyssa aina paljon aatelisia ja ylhäisiä, ja toisinaan saapuu vieraita ulkomailta saakka, sillä Kiejdany on Samogitian kerettiläisten pääkaupunki, jossa nämä Radziwillien turvissa harjoittavat jumalattomia töitään. — Kas tuossa on tori! Ja minkälainen kello raatihuoneen tornissa! Sellaista ei ole edes Danzigissa. Mutta tuo nelitorninen rakennus, jota te pidätte meidän kirkkonamme — se on itse paholaisen temppeli, ja tuo on luterilainen kirkko. Te luulette kai, että porvarit täällä ovat puolalaisia tai liettualaisia — ei suinkaan! Saksalaisia ja skottilaisia ovat, etupäässä skottilaisia. Nämä ovat erinomaista jalkaväkeä ja käyttävät taitavasti pertuskoitaan. Ruhtinaalla on kokonainen rykmentti skottilaisia. Hyväinen aika, kuinka torilla on paljon vaunuja! Varmasti täällä on jokin kokous. Majataloa täällä ei ole, vaan asetutaan tuttujen luo tai linnaan, jossa on pitkä sivurakennus yksinomaan vieraita varten. Ruhtinas ottaa siellä ystävällisesti vastaan vieraita ja pitää luonaan vaikka kokonaisen vuoden. Onpa siellä sellaisia, jotka siellä ikänsä asuvat.
— Ihmettelen, ettei salama ole hävittänyt tuota paholaisen temppeliä, — tiuskaisi Zagloba.
— Entä mikä mahdoton vaja tuo on? — kysyi Jan Skrzetuski.
— Se on ruhtinaan perustama paperitehdas, ja sen vieressä on kirjapaino, jossa painetaan kerettiläisten kirjoja.
— Hyi! — sylkäisi herra Zagloba. — Syököön rutto tämän kaupungin, jossa täytyy hengittää kerettiläisilmaa. Lucifer sopisi tänne hallitsijaksi yhtä hyvin kuin Radziwill.
— Hyvät herrat! — vastasi Wolodyjowski. — Älkää soimatko Radziwillia.
Ehkä isänmaa saa pelastuksestaan vielä kiittää häntä…
Ja he ajoivat eteenpäin ääneti katsellen ympärilleen ja ihmetellen hyvää järjestystä. Kadut olivat oikein kivetyt, mikä oli siihen aikaan harvinaista.