— Kautta Jumalani! Näenpä siis edessäni Puolan ensimmäisen ritarin! — huudahti herra Charlamp.
— Kunniaa!
— Ja tässä on Stanislaw, kaliszilaisen lippukunnan ratsumestari, — jatkoi herra Wolodyjowski. — Hän tulee suoraan Ujsciesta.
— Vai Ujsciesta?… Te olette siis omin silmin nähnyt sen sanomattoman häpeän?… Kyllä me tiedämme jo, mitä siellä on tapahtunut.
— Juuri siksi saavuinkin tänne, ettei täällä vain mitään sellaista tapahtuisi.
— Olkaa huoletta. Radziwill ei ole mikään Opalinski…
— Samaa vakuutimme eilen Upitassa.
— Lausun teidät tervetulleiksi sekä ruhtinaan että omasta puolestani. Ruhtinas tulee varmasti hyvin iloiseksi saadessaan nähdä tuollaisia ritareita, sillä sellaisia miehiä hän juuri tarvitsee. Pyydän ajamaan asekartanolle, jossa minä asun. Varmaankin tahdotte siistiä itsenne matkan jälkeen ja syödä jotakin. Minä lähden kanssanne, koska harjoitus on tällä kertaa lopussa.
Sen sanottuaan herra Charlamp ajoi rakuunoittensa luo ja komensi:
— Käännös vasempaan — päin!