— Entä onko ruhtinaan serkku, ruhtinas Boguslaw täällä? — kysyi herra
Wolodyjowski.
— On kyllä. Tänään odotetaan vielä suuria vieraita, koska yläkerran vierashuoneita siivotaan. Illalla pitäisi linnassa olla pidot. Luulenpa, Michal, ettet sinä tänään pääse ruhtinaan puheille.
— Hän itse käski minua tulemaan.
— Mitäpä siitä… Paljon on hänellä nyt työtä. Sitäpaitsi… en tiedä, voinko herroille sanoa… mutta kohtahan siitä kuitenkin kaikki puhuvat… Täällä on suuria asioita menossa…
— Mitä? Mitä asioita? — kysyi Zagloba.
— Pari päivää sitten saapui tänne herra Judycki, maltalaisritari, josta varmaan olette kuulleet…
— Tietysti! — huudahti Jan Skrzetuski. - Hänhän on kuuluisa ritari!
— Heti hänen jälkeensä saapui sotahetmani Gosiewski. Meitä ihmetytti kovasti, sillä onhan yleisesti tunnettua, että sotahetmani ja meidän ruhtinaamme ovat vihamiehiä. Useat iloitsivat luullen, että he ovat keskenään sopineet, mihin Ruotsin sota olisi vaikuttanut. Niin minäkin luulin. Mutta illalla he pitivät kolmeen mieheen kokouksen lukittujen ovien takana. Kukaan ei voinut kuulla, mitä he puhuivat. Herra Krepstul kertoi kyllä heidän puhuneen kovin kovalla äänellä ja sotahetmanin huutaneenkin. Sitten ruhtinas itse saattoi heidät makuuhuoneisiin, ja yöllä, ajatelkaas! (tässä herra Charlamp hiljensi ääntään) — käski panna vahteja kummankin oven taakse.
Herra Wolodyjowski syöksyi pystyyn.
— Se ei ole mahdollista!