— Mutta minä panen pääni pantiksi valtiovarainhoitajan ja herra
Judyckin puolesta! - huusi Wolodyjowski.
— Älä pane päätäsi kenenkään puolesta, Michal, — sanoi siihen Zagloba. — Ei suinkaan heitä ole syyttä vangittu. Ehkä he ovat sekaantuneet joihinkin neuvotteluihin, sillä muuta mahdollisuutta ei ole… Ja kuinkas muuten?… Ruhtinas varustautuu sotaan, ja jokainen apu on hänelle tarpeen… Kenet silloin voisi vangita, jollei sellaiset, jotka asettuvat hänen tielleen.
— Se on ihmeellistä… se menee yli ymmärryksen, — sanoi Charlamp, — sillä lukuunottamatta sitä, että he ovat ylimyksiä, on heidät vangittu ilman tuomiota, ilman valtiopäiväin suostumusta, mihin kuninkaallakaan ei ole oikeutta.
— Näyttää siltä, kuin ruhtinas tahtoisi ottaa meillä käytäntöön roomalaisia tapoja, — sanoi Stanislaw Skrzetuski, — ja ruveta diktaattoriksi niin kauan kuin sotaa kestää.
— Ruvetkoon kernaasti minun puolestani vaikka diktaattoriksi, kunhan vain antaa ruotsalaisille selkään, — vastasi Zagloba. — Minä olen ensimmäisenä valmis antamaan hänelle ääneni diktaattorin valtaan.
Jan Skrzetuski istui ajatuksiinsa vaipuneena hetken ja virkkoi sitten:
— Kunhan hän vain ei haluaisi päästä protektoriksi, kuten englantilainen Cromwell, joka julkesi nostaa jumalattoman kätensä omaa hallitsijaansa vastaan.
— Pyh, Cromwell! Cromwell oli kerettiläinen! — huusi Zagloba.
— Entä ruhtinas, meidän vojevodamme? — kysyi Jan Skrzetuski vakavasti.
Kaikki vaikenivat ja näyttivät pelokkaasti katselevan pimeään tulevaisuuteen, mutta herra Charlamp suuttui ja sanoi: