— Tämä on herra Zagloba.
— Hyvä Jumala, mitä kuulen!…
— Jos te menette noin pyörälle päästänne kuultuanne minun nimeni, — sanoi Zagloba, — niin voitte kuvitella, miten vihollisen käy taistelutanterella.
— Ja tämä on eversti Wolodyjowski, — lopetti Charlamp esittelyn.
— Mainehikas miekkailija ja sitäpaitsi radzivillilainen, — sanoi Harasimowicz kumartaen. — Ruhtinas on uponnut töihinsä ihan korvia myöten, mutta sen verran on hänellä aina aikaa, että itse lausuu tällaiset vieraat tervetulleiksi… Mutta sitä ennen, millä saan palvella teitä, hyvät herrat? Koko linna ja viinikellari ovat arvoisain vieraitten käytettävissä.
— Olemme kuulleet puhuttavan siitä erinomaisesta kiejdanylaisesta simasta, — ehätti Zagloba.
— Aivan oikein! — vastasi Harasimowicz. — Kiejdanyn sima on erinomaista, vallan erinomaista! Lähetän heti sitä maistettavaksi. Toivon, että herrat viipyvät täällä kauan.
— Olemme tulleet tänne seisoaksemme uskollisesti ruhtinaan rinnalla, — vastasi Stanislaw.
— Jalo tarkoitus, jalo tarkoitus, etenkin kun raskaat ajat ovat tulossa.
Tämän sanoessaan Harasimowicz kutistui kokoon ja tuli kuin kyynärää lyhyemmäksi.