— Nyt pitäisi saada ryypyt päälle!… — sanoi Kmicic.
— Siihen ei minua tarvitse kahta kertaa kehoittaa! — vastasi Zagloba kuin kaiku.
— Pujahtakaamme aikaisemmin pois ruhtinaan pidoista tänne. Kyllä minä pidän huolta, että saamme juotavaa.
Michal-herra alkoi innokkaasti nyhtää viiksiään.
»Luulenpa, ettet niinkään hevillä sieltä pois pujahda, jahka näet kuka siellä on…» — ajatteli hän itsekseen silmäillen Kmiciciä.
Ja hän oli jo avaamaisillaan suunsa ilmoittaakseen Kmicicille Oleńkan tulosta, mutta pidättäytyi siitä samassa ja kysyi:
— Missä lippukuntanne on?
— Täällä. Lähtökunnossa. Harasimowicz toi minulle ruhtinaan käskyn, että puolenyön aikaan pitäisi noustaman hevosille. En ymmärrä, mitä se merkitsee. Jotkut muutkin upseerit ovat saaneet samanlaisen käskyn. Koko ulkomaalainen jalkaväki myöskin.
— Ehkä osa joukoista lähtee yöllä, osa huomenna, — arveli Jan
Skrzetuski.
— Joka tapauksessa juomme vähäisen. Lähteköön lippukuntani edellä…
Kyllä minä sen pian saavutan.