— Minä lähetin vartavasten noutamaan häntä, jotta tuo väärinkäsitys teidän väliltänne selviäisi. Kohta saat nähdä hänet; hänen suruaikansa isoisänsä jälkeen on nyt kulunut umpeen. Tänään puhuin asiasta jo miekankantaja Billewiczille, vaikka Jumala yksin tietää, kuinka kovasti paljon minulla on työtä.
Kmicic tarttui päähänsä.
— Millä minä voin maksaa tämän teidän ylhäisyydellenne? Millä voin maksaa?…
— Sanoin miekankantajalle vakaan toivomukseni, että te menisitte naimisiin mahdollisimman pian, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Hän lupasi valmistaa tyttöä siihen. Aika on käsillä. Sinusta riippuu nyt kaikki, ja minä olen onnellinen, jos saat minun käsistäni tämän palkinnon samoin kuin vielä paljon muita, sillä sinun tulee kohota korkealle… Olethan tehnyt paljon syntiä, mutta sotatanterella olet myöskin niittänyt kunniaa… ja kaikki nuoret ovat valmiita seuraamaan sinua. Sinun kaltaisellesi miehelle eivät sovi mitkään pikku virat… Olet Kiszek-sukua niinkuin minäkin… Sinun tulee vain vakautua, ja siihen on avioliitto paras keino. Ota tuo tyttö, koska hän on mielesi mukainen, ja muista, kuka hänet sinulle antoi.
— Teidän ylhäisyytenne… minä en löydä sanoja!… Minun elämäni kuuluu teille!… Mitä minun pitää tehdä, jotta voisin osoittaa kiitollisuuttani?… Käskekää, teidän ylhäisyytenne!
— Palkitse hyvä hyvällä… Luota minuun ja usko, että mitä minä teenkin, kaikki on yleisen hyvän tähden. Älä luovu minusta, vaikka näkisit petoksen ja muitten luopuvan ja ilkeyden kohottavan päätään… ja vaikka minut itseni…
Tässä ruhtinas yht'äkkiä vaikeni.
— Vannon, — lausui Kmicic innokkaasti, — ja annan ritarin kunniasanan, että viimeiseen hengenvetoon saakka pysyn teidän ylhäisyytenne, päällikköni, isäni ja hyväntekijäni luona.
Sen sanottuaan Kmicic katsoi tulisilla silmillään ruhtinaaseen, mutta hämmästyi samassa sitä muutosta, mikä oli tapahtunut ruhtinaan kasvoissa. Ne olivat nimittäin aivan punaiset, verisuonet pullollaan, hikihelmet kihoilivat korkealla otsalla ja silmissä oli kuumeinen kiilto.
— Mikä teidän ylhäisyyttänne vaivaa? — kysyi ritari rauhattomana.