— Juuri sellaista me sinulle toivoimmekin! — vastasi herra Ranicki. —
Entä milloinka häät ovat?
— Suruajan päätyttyä.
— Vähät surusta! lapset eivät synny mustina, vaan valkoisina.
— Häissä ei ole surua! Pane toimeksi, Jendrus! [Jendrus = Andrzej.]
— Pane toimeksi, Jendrus! — alkoivat kaikki huutaa.
— Hyvät herrat! — sanoi Rekuc Leliwa kimakalla äänellä. — Juokaamme häitten malja!
— Velikullat, veikkoseni! — keskeytti Kmicic, — armahtakaa, tai oikeammin sanoen: menkää hiiteen, jotta minä saisin tarkastaa taloani!
— Ei nyt! — vastusti Uhlik. — Tarkasta huomenna… Nyt pöytään!
— Me olemme tarkastaneet talon sinun puolestasi. Kultainen omena — tämä
Lubicz, — virkkoi Ranicki.
— Talli on mainio! — huusi Zend. — Siellä on pari tataarilaista, pari husaarioritta, pari samogitialaista, pari kalmukkilaista, kaikkia vain parittain, kuten silmiä päässä. Huomenna tarkastamme tallin.