Zend alkoi hirnua kuin hevonen, ja kaikki rähähtivät nauramaan.
— Täällä on siis kaikki järjestyksessä? — kysyi Kmicic iloisesti.
— Kyllä kelpaa kellariakin katsella! — ilmaisi Rekuc. — Tervatut tynnyrit ja homehtuneet, pyylevät pullot seisovat siellä kuin komppania.
— Jumalan kiitos! Istukaamme pöytään!
— Pöytään, pöytään!
Tuskin olivat kaikki ehtineet kunnolla asettua paikoilleen ja täyttää maljansa, kun Ranicki jälleen karkasi pystyyn.
— Eversti Billewiczin malja!
— Hölmö! — virkkoi Kmicic. — Vainajan malja?
— Hölmö! — huusivat muut. — Isännän malja! — Teidän maljanne!…
— Antakoon tämä talo meille ilon päiviä!