Wolodyjowski remahti epätoivoiseen nauruun.
— Miksi? Se olisi hauska tietää!… Eikö hänellä ole nyt oikeus toisessa ja miekka toisessa kädessä? Ettekö tunne vielä Radziwillia?
— Mitä sanot? Mikä oikeus?
— Minun suhteeni hetmanin oikeus ja… teidän suhteenne valta!
— Josta hänen täytyy vastata…
— Kenelle? Ruotsin kuninkaalleko?
— Kylläpä sinä minua kauniisti lohdutat, en voi muuta sanoa!
— En ole aikonutkaan lohduttaa…
He vaikenivat taas. Kellarin oven takaa kuului skottilaisten vartijain tasaisia askelia.
— Eipä tässä näy auttavan muu kuin viekkaus, — arveli Zagloba.