— Hän on nimeltään Roch Kowalski, — vastasi Oskierka. — Kyllä minä hänet tunnen. Yhtä helposti sen saa mahtumaan hänen hevoseensa, sillä en tiedä kumpi heistä on typerämpi.
— Mitenkä hänestä on voitu tehdä upseeri?
— Hän kantaa Mieleszkon rakuunaväessä lippua, mihin ei järkeä tarvita. Mutta upseeriksi hän pääsi siksi, että ruhtinas on ihastunut hänen voimiinsa: hän ojentaa kourissaan hevosenkengän ja kaataa sylipainissa kesyjä karhuja.
— Niinkö voimakas?
— Luja mies. Ja sitäpaitsi, jos päällikkö hänelle sanoo: iske pääsi seinään, niin hetkeäkään epäröimättä hän puskeekin. Häntä on käsketty viemään meidät Birźeen, ja hän vie, vaikka maa allamme halkeaisi.
— Sanokaas muuta! — ihmetteli Zagloba, joka oli uteliaasti kuunnellut puhetta. — Päättäväinen poika!
— Hänessä ovat päättäväisyys ja typeryys yhtä ja samaa. Muuten, vapaina hetkinään hän joko syö tai makaa. Ettepä usko, että kerran hän asekartanossa nukkui neljäkymmentäkahdeksan tuntia yhteen menoon ja vielä haukotteli, kun hänet kiskottiin pankolta alas.
— Julman hauska mies, — sanoi Zagloba ja kääntyen Kowalskiin päin huusi käskevästi: — Tulepas lähemmäksi!
— Mitä? — kysyi Kowalski kääntäen hevostaan.
— Onko viinaa?