— Ja kaikki Rocheja?
— Kellä ensimmäisenä, kellä toisena nimenä Roch, sillä se on meidän yhteinen suojeluspyhimyksemme.
— Juokaamme vielä vähäisen!
— Niin juuri!
Zagloba otti taas pullosta kulauksen ja ojensi sen sitten upseerille sanoen:
— Pohjaan saakka, pohjaan saakka!
— Vahinko, etten voi sinua nähdä, — sanoi ukko. — Yö on säkkipimeä. Kuulehan, hyvä Roch, minnekä se sotajoukko teki matkaa Kiejdanysta silloin, kun me sieltä läksimme?
— Kapinallisia vastaan.
— Jumala yksin tietää, kuka tässä on kapinallinen: sinäkö vai he?
— Minäkö kapinallinen? Kuinka se olisi mahdollista? Minä teen mitä hetmani käskee.