Nyt saivat sotilaat tietää mitä oli tapahtunut, ja he juoksivat toinen toisensa jälkeen töllistämään komendanttiansa, jonka yllä oli kamelinkarvainen kauhtana ja ilveksennahkainen lakki.
Vartioston päämies alkoi kursailematta tökkiä komendanttia kylkeen:
— Herra komendantti! Herra komendantti!
— Minä olen Kowalski… ja tässä on rouva Kowalska, — murahti
Roch-herra.
— Herra komendantti, vanki on karannut! Kowalski nousi istumaan ja avasi silmänsä.
— Mitä?…
— Vanki on karannut… se lihava aatelismies, joka niin kauan jutteli herra komendantin kanssa.
Upseeri havahtui.
— Ei suinkaan! — huudahti hän säikähtyneesti. — Kuinka? Mitä on tapahtunut? Millä lailla hän karkasi?
— Herra komendantin kypärä oli päässä ja kauhtana yllä. Sotamiehet eivät tunteneet häntä; oli sitäpaitsi pimeä.