— Eikö miekka hänelle muka kelpaisi?-hymähti Stankiewicz. —
— Entä pistoli? Oliko sellaista?
— Olihan minulla! — vastasi Kowalski aivan hämmentyneenä tarttuen samassa päähänsä. — Ja hetmanin kirje Birźen komendantille! Mitä minä onneton nyt teen?!… Tuho tuli!… Paras olisi ampua kuula kallooni!…
— Sitä ei voi välttää! — sanoi Mirski töykeästi. — Mitenkä te nyt viette meidät Birźeen?… Te sanotte tuoneenne meidät vankeina, mutta me, arvoltamme vanhemmat soturit, sanomme, että teidät on viskattava tyrmään! Ketä luulette pikemmin uskottavan? Vai luuletteko, että ruotsalainen komendantti pidättää meidät vain herra Kowalskin pyynnöstä? Kyllä hän pikemmin uskoo meitä ja vangitsee teidät.
— Hukassa olen! Hukassa olen! — voihki Kowalski.
— Joutavaa! — sanoi Wolodyjowski.
— Mitä on tehtävä, herra komendantti? — kysyi rakuuna.
— Korjaa luusi! — kivahti Kowalski. — Tiedänkö minä mitä on tehtävä!…
Iskeköön salama sinulta pään puhki!
— Ajakaa, ajakaa vain Birźeen… niin saatte nähdä, — sanoi Mirski.
— Takaisin Kiejdanyyn! — huusi Kowalski.