Herra Kowalski ilmoitti ruotsalaiselle upseerille kuka hän oli, minne oli matkalla, keitä kuljetti mukanaan, ja pyysi, että upseeri antaisi miestensä yhdistyä hänen vartiostoonsa suuremman turvallisuuden vuoksi matkalla. Mutta upseeri vastasi, että oli saanut käskyn tunkeutua maahan mahdollisimman kauas tiedustelutarkoituksessa ja ettei sen vuoksi voinut palata Birźeen. Hän rauhoitti kuitenkin herra Kowalskia sanoen matkaa vaarattomaksi, sillä Birźestä oli lähetetty pieniä osastoja sotaväkeä kaikkiin suuntiin.
Kun hevoset ja miehet olivat saaneet kunnollisesti levätä, läksi herra
Kowalski taas jatkamaan matkaa puoliyön tienoissa.
— Jos herra Zagloba aikoo auttaa meitä, — sanoi Wolodyjowski aamun tullen, — niin tällä tiellä hänen pitäisi se tehdä, ja tänne hän voisi myös Upitasta ennättää.
— Ehkä hän väijyykin meitä täällä jossakin, — sanoi siihen Stanislaw
Skrzetuski.
— Ennenkuin näin ruotsalaiset, minä vielä toivoin, — vastasi
Stankiewicz, — mutta nyt minusta näyttää, ettei meillä ole pelastusta.
— Kyllä Zagloba osaa välttää tai pettää vihollisen.
— Mutta hän ei tunne näitä seutuja.
— Kyllä laudalaiset, joita on joukoissani paljon, tuntevat, sillä he kuljettavat pellavia, lautoja ja tervaa aina Riikaan saakka.
— Ruotsalaiset ovat kai miehittäneet jo kaikki kaupungit Birźen seuduilla.
— Komeita sotilaita nuo, jotta Szawlessa näimme, se on tunnustettava, — sanoi pienikasvuinen ritari.