— Huomasitteko kuinka pulskia hevosia heillä oli?
— Ne olivat liiviläisiä hevosia, — vastasi Mirski.
— Meidän husaarimme hankkivat myös hevosia Liivinmaalta, koska omamme ovat pieniä.
— Seis! — kuului hetken kuluttua Kowalskin huuto joukon etupäästä.
— Mikä nyt on? — kysyivät sotilaat toisiltaan.
— Seis! — kuului toistamiseen.
Rattaat pysähtyivät. Ratsastajat pidättivät hevosiaan.
Päivä oli kaunis, kirkas. Aurinko oli jo noussut, ja sen säteet valaisivat tomupilven, joka läheni edestäpäin tietä pitkin ilmaisten, että joko karjalauma tai mahdollisesti jokin sotilas joukkue oli sieltä tulossa.
Pian alkoi tomupilvestä näkyä välähdyksiä.
— Ne ovat keihäitä, jotka välähtävät! — huusi Wolodyjowski.