Sitten hän pani kämmenensä torveksi suunsa ympäri ja huusi:
— Herra Kowalski! Se on teidän sukulaisenne, joka tulee vierailulle!
Mutta Roch Kowalski ei kuullut, koska hän puuhasi rakuuniensa kanssa. Ja hän ansaitseekin täyden tunnustuksen, sillä vaikka hänellä ei ollut kuin kourallinen miehiä asettaa kokonaista lippukuntaa vastaan, niin hän ei hätääntynyt eikä kadottanut rohkeuttaan. Hän järjesti rakuunansa kahteen riviin rattaitten eteen, mutta hyökkääjät lähestyivät tataarilaiseen tapaan puoliympyrässä. He tahtoivat kuitenkin ensin neuvotella, koska heiluttivat lippujaan ja huusivat:
— Seis! Seis!
— Eteenpäin! — komensi Kowalski.
— Antautukaa! — huudettiin tieltä.
— Ampukaa! — komensi Kowalski vastaukseksi.
Seurasi syvä hiljaisuus; yksikään rakuuna ei ampunut.
Roch Kowalski hämmästyi hetkeksi ja hyökkäsi sitten kuin riivattu omien rakuunainsa kimppuun.
— Ampukaa, koirat! — ärjyi hän julmasti ja iski nyrkillään lähimmän rakuunan alas satulasta.