— Hyvät herrat! Lintusia! Ikkunan takana on lintusia!

— Lintusia! Lintusia!

— Tanssimaan!

Ja juopunut joukko ryntäsi pihamaalle. Pakkanen ei jäähdyttänyt kuumia päitä. Tytöt kiljuen ja kirkuen pakenivat mikä minnekin. Mutta sotaveikot painoivat jäljessä ja toivat sisälle huoneeseen jokaisen, jonka kiinni saivat. Kohta alkoi karkelo keskellä savua, siruja, sirpaleita tuon suuren pöydän ympärillä, jolta viini virtasi.

Näin juhlivat Lubiczissa herra Kmicic ja hänen hurjat kumppaninsa.

KOLMAS LUKU.

Seuraavina päivinä herra Andrzej kävi tuon tuostakin Wodoktyssa palaten sieltä joka kerta yhä rakastuneempana ja yhä ihastuneempana omaan Oleńkaansa. Tovereitten kuullen hän ylisti neitostaan aina taivaaseen saakka. Eräänä päivänä hän sanoi heille:

— Rakkaat kuomaseni, tänään teidän tulee käydä tervehdyksellä Wodoktyssa, sillä sitten me lähdemme kaikki yhdessä katsomaan kolmatta maatilaa Mitrunyssa. Hän ottaa meidät kyllä vieraanvaraisesti vastaan, mutta muistakaa käyttäytyä säädyllisesti, muuten survon teidät silpuksi…

Kavaljeerit riensivät halukkaasti siistimään itseään, ja pian neljä rekeä kiidätti elämänhaluista nuorta väkeä Wodoktyyn. Herra Kmicic istui ensimmäisessä reessä, joka oli sangen komea ja karhun muotoinen. Sen edessä oli kalmukkilainen kolmivaljakko, jonka valjaat oli koristettu kirjavilla nauhoilla ja riikinkukon sulilla, kuten Smolenskissa oli tapana. Hevosia ohjasi tallipoika, joka istui karhun kaulalla. Herra Andrzejn yllä oli vihreät, kullanvärisillä nauhuksilla koristetut ja soopelinnahalla reunustetut samettiturkit ja päässä soopelinnahkainen lakki, jossa oli haikaransulka. Hän oli hyvällä tuulella, innostunut ja puheli vieressään istuvalle Kokosinskille tähän tapaan:

— Kuulehan, Kokoszko! Me olemme remunneet aika lailla näinä parina iltana, etenkin ensimmäisenä, jolloin pääkallot ja muotokuvatkin saivat osansa. Pahinta tässä on se tyttöjen juttu. Aina se pahuksen Zend keksiikin jos jotakin, ja kuka tästä sitten saa vastata, jollen minä! Pelkään, että ihmiset saavat kuulla, ja maineeni joutuu vaaraan.