— Mitä teille kuuluu? Mitä teille kuuluu? Aloin jo tulla kärsimättömäksi ja lähteä leikkiin mukaan… Onko kukaan haavoittunut?
— Kaikki voivat hyvin, Jumalan kiitos! — vastasi Michal-herra. — Mutta parikymmentä kelpo soturia olemme menettäneet.
— Entä ruotsalaiset?
— Maassa kuin heinää…
— Oletpa, hyvä mies, tainnut huitoa siellä kuin susi karsinassa. Mutta sopiko mielestäsi jättää minut, vanha mies, tänne vahtiin? Olin melkein poissa suunniltani… niin teki mieleni ruotsalaisen lihaa. Raakana olisin ne syönyt.
— Saat kyllä paistetultakin, sillä palaneita on myöskin.
— Syökööt koirat ne! Entä otitteko vankeja?
— Ratsumestarin ja seitsemän muuta miestä.
— Mitä aiot tehdä heille?
— Tekisi mieleni hirtättää ne, kun hyökkäsivät avuttoman kylän kimppuun kuin rosvot ja niin julmasti kyläläisiä surmasivat… Mutta Jan sanoi, että sitä ei pidä tehdä.