— Kuulkaahan, hyvät herrat, mitä mieleeni juolahti. Hirttää heitä ei saa, vaan heidät on laskettava vapaiksi.
— Miksi niin?
— Te tunnette minut soturina, nyt tulette tuntemaan myös valtiomiehenä. Me päästämme ruotsalaiset vapaiksi, mutta emme sano, keitä olemme. Sen toki sanomme, että olemme radziwillilaisia ja että olemme hetmanin käskystä tuhonneet tämän osaston niinkuin kaikille muillekin tulemme tekemään, koska hetmani on vain olevinaan ruotsalaisten puolella. Täten me vahingoitamme kovasti hetmanin asiaa. Jos minun ajatukseni antaa vähääkään perää teidän voitollenne, niin kasvakoon minulle häntä kuin hevoselle. Kiejdany on kaukana Birźestä ja Radziwill on vielä kauempana Pontus de la Gardien luota. Saattaaksemme petturit ja rosvot keskenään riitaan, koska se on vain hyödyksi isänmaalle.
— Neuvo on hyvä ja voiton arvoinen! — sanoi Stankiewicz.
— Teillä on kanslerin järki, — lisäsi Mirski.
— Juuri niin teemme, — sanoi Michal Wolodyjowski. — Huomenna päästän miehet vapaiksi, mutta tänään en tahdo tietää siitä sen enempää, sillä minua väsyttää julmasti… Aukealla tiellä oli kuuma kuin pätsissä… Uh! Käsivarteni ovat ihan hervottomat… Upseeri ei voisi missään tapauksessa lähteä tänään, hän sai haavan poskeensa.
— Mutta kuinka me selvitämme heille tämän kaiken? — kysyi Jan
Skrzetuski.
— Olen sitä asiaa kyllä ajatellut, — vastasi Zagloba. — Kowalski sanoi minulle, että hänen rakuunoittensa joukossa on pari preussilaista miestä, jotka osaavat kyllä saksaa. Selittäkööt he ruotsalaisille, jotka kaiketi myöskin sen verran saksaa osaavat, sillä ovathan he olleet jo niin monta vuotta Saksanmaalla. Kowalski on meidän sekä sielultaan että ruumiiltaan. Meillä tulee olemaan hänestä vielä paljon hyötyä.
— Hyvä on! — virkkoi Wolodyjowski. — Olkoon joku herroista hyvä ja ottakoon asian huolekseen, sillä minä olen niin väsyksissä, etten pysty mihinkään. Olen jo ilmoittanut väelle, että viivymme tässä koivikossa aamuun saakka. Kylästä tuodaan syötävää… ja nyt nukkumaan.
— Hyvät herrat, — virkkoi Zagloba, — tuolla koivikon takana on
heinälato. Menkäämme sinne kunnollisesti nukkumaan matkan varalta…
Emmehän tänne enää palaja, koska herra Sapiehan kanssa nyt käymme
Radziwillia vastaan.