— Michal Wolodyjowski, Herran nimessä, lyömmekö läpi vai emmekö?
— Siitä ei kannata puhua! — vastasi pienikasvuinen ritari. — Tiedäthän, etten ole arkalasta kotoisin ja että isken vaikka itse paholaiseen… mutta hetmanin kanssa en pidä puoliani. Itse sanoit, että me olemme ahvenia, mutta hän hauki. Teen kaikkeni lyödäksemme läpi, mutta jos avoin taistelu tulee kysymykseen, niin sanon suoraan, että hän nujertaa meidät.
— Ja käskee hirttämään ja antamaan koirille! Hyvä Jumala, ennemmin olisin kenen muun käsissä hyvänsä kuin Radziwillin!… Eiköhän meidän olisi parempi kääntyä herra Sapiehaan päin?
— Nyt se on jo myöhäistä, sillä sekä hetmanni että ruotsalaiset joukot sulkevat meiltä tien.
— Piruko minut sai yllyttämään Skrzetuskeja Radziwillin luo! — huudahti
Zagloba epätoivoissaan.
Mutta Michal Wolodyjowski ei menettänyt toivoaan; aateliset ja talonpojatkin tekivät hänelle selkoa hetmanin liikkeistä, — kaikki kääntyivät pois Radziwillista. Wolodyjowski luovaili parhaansa mukaan, ja siinä hän olikin taitava, sillä hän oli nuoruudesta saakka ollut mukana retkillä ja kahakoissa tataareja ja kasakoita vastaan taisteltaessa. Jo ruhtinas Jeremin armeijassa hän oli tullut kuuluisaksi yllättävistä hyökkäyksistään ja nopeista liikkeistään.
Suljettuna nyt muutaman penikulman laajuiselle alalle hän vältteli itsepintaisesti avoimia taisteluita ja väsytti Radziwillin joukkoja, joita hän silloin tällöin näykki niinkuin susi takaa-ajavia koiria.
Mutta kun Kmicicin ratsuväkeä saapui, niin hetmani sulki sillä kaikki mahdolliset pujahduspaikat ja läksi itse tarkkaamaan, kuinka nuotan molemmat kyljet yhtyivät..
Se tapahtui Niewiaźan luona. Mieleszkon ja Ganchoffin joukot ja pari lippukuntaa ratsuväkeä ruhtinaan itsensä johdolla muodostivat ikäänkuin jousen, jonka jänteenä oli joki. Wolodyjowski joukkonsa kanssa oli jousen kaaren sisäpuolella. Yksi kohta oli tosin avoin, mutta siinä oli esteenä soinen joki, jonka toisella rannalla oli skottilaisia ja pari sataa Radziwillin kasakkaa ja sitäpaitsi kuusi kenttätykkiä, jotka oli asetettu niin, että niiden tulen alla yksikään ihminen ei voinut nousta toiselle rannalle.
Silloin alkoi jousen kaari supistua. Sen keskustaa johti hetmani itse.