— Hän on tehnyt ne omin päin ja tehnyt niin hyvin, että täällä voisi pitkän aikaa puolustautua tykistöltäkin. Jollei se mies taita niskaansa nuorena, niin varmasti hän vielä pääseekin pitkälle.
Mutta olipa toinen mies, joka herätti ruhtinaassa ihmetystä, vaikkakin tähän ihmetykseen sekaantui vihaa, sillä se mies oli Michal Wolodyjowski.
— Pianhan minä tämän kapinan nujertaisin, — selitti hän Ganchoffille, — jos nuo molemmat olisivat minun käytettävissäni. Kmicic saattaa olla hurjempi, mutta hänellä ei ole sitä kokemusta kuin toisella, joka on käynyt Jeremin koulua Dnjeprin takana.
— Teidän ylhäisyytenne, ettekö käske ajamaan häntä takaa? — kysyi
Ganchoff.
Ruhtinas loi häneen silmäyksen ja virkkoi painostaen sanojaan:
— Teidät lyödään, minut hylätään.
Hetken kuluttua hän lisäsi:
— Täällä on toistaiseksi kaikki rauhallista. Mutta Podlasieen on meidän lähdettävä tuota pikaa ja tehtävä siellä selvä kaikesta.
— Teidän ylhäisyytenne, — huomautti Ganchoff, — kun me olemme lähteneet täältä, nousevat kaikki täällä ruotsalaisia vastaan.
— Kutka kaikki?