— Meidän liettualaisen Hektorimme malja!
— Eläköön ruhtinas ja hetmani, meidän vojevodamme!
Ja herra Jurzyc, joka oli jo hiukan hiprakassa, huusi täyttä kurkkua:
— Eläköön Janusz ensimmäinen, Liettuan suuriruhtinas!
Radziwill punastui kuin nuori, vihittävä neito, mutta huomattuaan, että vieraat alkoivat ääneti ja ihmetellen katsoa häneen, kiiruhti hän vastaamaan:
— Sekin on teidän vallassanne, mutta liian aikaisin te, herra Jurzyc, annatte minulle sen arvonimen, aivan liian aikaisin!
— Eläköön Janusz ensimmäinen, Liettuan suuri ruhtinas! — huusi herra
Jurzyc edelleen ja itsepäisesti kuin humalainen ainakin.
Nyt nousi herra Szczaniecki ja kohotti maljansa.
— Niin se on! — sanoi hän kylmästi, — Liettuan suuriruhtinas, Puolan kuningas ja Saksan keisari!
Seurasi jälleen hiljaisuus, mutta — yht'äkkiä vieraat rähähtivät nauramaan. Silmät pyörivät päässä, nauru vääristi kasvoja ja hytkytti vartaloita ja kajahteli kauan ja korkealle kattoon saakka. Yht'äkkiä se taas katkesi, niinkuin oli alkanutkin, ja kuoli kaikkien kasvoilla, mihin vaikutti hetmanin muuttunut muoto.