— Niin läksin. Minä viskasin vain punaisen nauhan olkapääni yli, minkä neuvon minulle antoi muuan vanha, sellaisiin asioihin hyvin perehtynyt eukko…
— Maljanne! — huudahti Ganchoff kääntyen Kmicicin puoleen.
— Kiitoksia! — vastasi Andrzej-herra. — Sydämelliset kiitokset!
— Pohjaan! Pohjaan! Teidän on aika nousta ratsun selkään, ja meidän pitää lähteä toimeen. Jumala teitä suojelkoon ja opastakoon!
— Voikaa hyvin!
— Punainen nauha on viskattava olkapään yli, — palasi Charlamp uudelleen äskeiseen asiaan, — tai ensimmäisessä yöleiripaikassa on itse kaadettava ämpärillinen vettä tuleen. Muistakaa se… jos tahdotte unohtaa.
— Jumalan haltuun!
— Pitkään aikaan emme tule tapaamaan toisiamme.
— Ehkä silloin sotatanterella, — arveli Ganchoff.
— Suokoon Jumala, että saisimme silloin taistella toistemme puolesta eikä toisiamme vastaan.