Yht'äkkiä hän pysähtyi Andrzejn eteen ja sanoi:
— Antakaa minulle kunniasananne, ritarin kunniasana, että vastaatte rehellisesti kysymykseeni.
— Ruhtinas, — vastasi Kmicic, — vain ne, jotka pelkäävät, valehtelevat, mutta minä en pelkää.
— Onko hetmani antanut teille käskyn pitää salassa neuvottelunne
Lubomirskin kanssa?
— Jos olisin saanut sellaisen käskyn, en ikänä olisi maininnut herra
Lubomirskin nimeä.
— Se saattoi päästä teiltä vahingossa. Antakaa kunniasananne!
— Annan kunniasanani, — vastasi Kmicic tuima ilme kasvoillaan.
— Olette keventänyt taakan sydämeltäni, sillä luulin jo, että ruhtinas
Janusz Radziwill näyttelisi minunkin kanssani kaksinaamaista osaa.
— En ymmärrä teidän ylhäisyyttänne.
— Minä en ole tahtonut naida ruhtinatar Rohania Ranskasta enkä muitakaan sikäläisiä ruhtinattaria, joita minulle on kosittu kymmenittäin… Ja tiedättekö, miksi?