Vaikka sanat olivatkin kohteliaita, niin oli niitten sävyssä kuitenkin jotakin huolimatonta, mikä loukkasi Kmicicin ylpeyttä. Hänen poskilleen nousi entistä paksumpi puna, ja hän avasi jo suunsa tiuskaistakseen jotakin, kun ovi samassa avautui ja Harasimowicz ilmaantui huoneeseen.
— Täällä on kirje sinulle, — sanoi ruhtinas Boguslaw.
Harasimowicz kumarsi ensin ruhtinaalle ja sitten Andrzejlle, joka antoi hänelle kirjeen.
— Lue ääneen! — käski Boguslaw. Harasimowicz alkoi lukea:
»Herra Harasimowicz! Nyt on paras aika osoittaa hyvän palvelijan
uskollisuutta isännälleen. Niin paljon kuin saattekin irti rahoja, te
Zabludowissa ja herra Przynski Orlessa…»
— Herra Przynskin ovat konfederaatit surmanneet Orlessa, — keskeytti ruhtinas, — ja sentähden herra Harasimowicz läksikin pötkimään pakosalle…
Harasimowicz kumarsi ja jatkoi:
»… ja herra Przynski Orlessa, olkoonpa että ne ovat yleisiä varoja, veroja, vuokramaksuja…»
— Kaiken tuon ovat konfederaatit jo korjanneet, — keskeytti ruhtinas taas.
»… niin lähettäkää ne minulle mahdollisimman pian. Te voitte myydä muutamia kyliä pois ja kiskoa niistä runsaasti rahaa. Sanalla sanoen, mistä ikänä rahoja saatte, niin ottakaa ja lähettäkää minulle. Hevoset ja kaikki tavarat, mitä siellä on, niin, se suuri kynttiläkruunu Orlesta, pyhimysten kuvat ja koristukset kirkoista, mutta ennen kaikkea tykit lähettäkää pois, koska ne muuten voisivat joutua konfederaattien käsiin…»