— Eipä ole haitaksi, — arveli Soroka, — sillä paras on olla valmiina.
— Valmiita ollaan! — vastasivat siihen vanhat sotakarhut viiksiään kierrellen.
Kohta kävikin selville, että Soroka tunsi everstinsä, sillä yht'äkkiä ilmaantui Kmicic ovelle, lakitta, vain paita ja housut yllään.
— Satuloikaa hevoset! — huusi hän.
— On jo satuloitu.
— Laittakaa kuormat kuntoon!
— On jo laitettu.
— Dukaatti mieheen! — huusi nuori eversti, joka kiihtymyksestään huolimatta pani tyydytyksellä merkille, että hänen soturinsa aavistivat hänen ajatuksensa.
— Kiitämme, herra eversti! — kaikui kuin yhdestä suusta.
— Kaksi miestä heti matkalle kuormahevosten kanssa Dembowaa kohti. Kaupungin halki on ajettava hiljaa, mutta heti kun olette päässeet kaupungin ulkopuolelle, niin täyttä laukkaa aina metsään saakka.