— Kautta Jumalan! Sehän on minun ratsuvääpelini Soroka; jotakin on tapahtunut! — sanoi herra Andrzej.
Sillävälin oli vääpeli ajanut reen viereen ja pysähdytti hevosensa niin äkkiä, että se nousi takajaloilleen.
— Herra ratsumestari! — alkoi hän hengästyneenä.
— Mitä nyt, Soroka?
— Upita palaa… siellä tapellaan!
— Jeesus Maaria! — huudahti Oleńka.
— Ei mitään hätää, Oleńka… Kutka tappelevat?
— Sotilaat ja kaupunkilaiset. Nämä ovat lähettäneet hakemaan apua Poniewieźista, mutta minä ajoin ilmoittamaan teidän armollenne. Olen aivan hengästynyt…
Samassa olivat takimmaisetkin reet siinä. Kokosinski, Ranicki, Kulwiec-Hippocentaurus, Uhlik, Rekuc ja Zend hyppäsivät lumelle ja ympäröivät keskustelevat.
— Mikä oli syynä? — kysyi Kmicic.