Kmicic iski häntä pistolin perällä hartioitten väliin.
— Älä vastustele, muuten saat kuulan kalloosi! — huusi Kmicic.
— Petturi! — tiuskaisi ruhtinas.
— Entä mikä sinä olet? — vastasi Kmicic. Ja he kiitivät eteenpäin.
KAHDESTOISTA LUKU.
He ajoivat halki metsien pitkän aikaa ja sellaista vauhtia, että puut näyttivät lentävän heidän ohitsensa. Taakse jäivät majatalot, mökit, miilukojut ja Pilwiszkiin matkalla olevat kuormat. Ruhtinas Boguslaw. useamman kerran nojautui taaksepäin satulassaan, ikäänkuin hän olisi tahtonut yrittää tehdä vastarintaa, mutta silloin rautaiset kourat puristuivat lujemmin hänen käsivarsiensa ympäri, ja Andrzej-herra iski pistolinperällä ruhtinasta selkään. Niin he kiitivät eteenpäin, kunnes valkoinen vaahto alkoi höytyinä putoilla hevosista.
Vihdoin oli vauhtia heikennettävä, sillä sekä miehet että hevoset olivat lopen hengästyneet ja Pilwiczki oli jäänyt niin kauaksi heidän taakseen, että oli mahdotonta enää saavuttaa heitä. He rupesivat ajamaan käyden.
Ruhtinas ei pitkään aikaan virkkanut sanaakaan. Nähtävästi hän koetti rauhoittua. Kun se vihdoinkin näytti onnistuneen, hän kysyi:
— Minne te viette minua?
— Sen teidän ylhäisyytenne saa tietää, kun olemme perillä, — vastasi
Kmicic.