Boguslaw vaikeni. Hetken kuluttua hän virkkoi taas:
— Sanokaa näille moukille, että päästävät käsivarteni vapaiksi. Jos he sen tekevät, niin pääsevät hirttokuolemalla, sillä muussa tapauksessa he joutuvat piikkipaaluun.
— He ovat aatelismiehiä eivätkä moukkia, — vastasi Kmicic, — ja mitä tulee rangaistukseen, jolla teidän ylhäisyytenne uhkaa, niin ei ole ensinkään sanottu, että kuolema uhkaisi heitä ennenkuin teitä.
— Tiedättekö, ketä vastaan olette nostaneet kätenne? — kysyi ruhtinas kääntyen soturien puoleen.
— Tiedämme, — vastasivat nämä.
— Satatuhatta sarvipäistä pirua! — huusi Boguslaw raivoissaan. —
Käsketkö miesten päästää minut vai et?
— Käsken heidän sitoa teidän ylhäisyytenne kädet selän taakse, niin on mukavampi.
— Vielä mitä!… Käteni väännätte sijoilta!
— Jonkun muun voisin päästää vapaaksi kunniasanaansa vastaan, mutta te olette liian taitava syömään sananne, — sanoi Kmicic.
— Annan toisenlaisen kunniasanani, — virkkoi ruhtinas, — että nimittäin ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa karkaan käsistäsi ja että sinut säpäleiksi paloittelen, kun sinä sitten joudut minun valtaani.