— Ja rauha palasi?
— Kohta kerron kaikki, silmäteräni, kunhan olen hiukan levähtänyt, sillä olen väsyksissä. Oli kuinka täällä on lämmin ja niin suloista kuin paratiisissa. Tässä tahtoisin istua ikäni ja katsella noita kauniita silmiä… Mutta eipä olisi hullummaksi saada juoda jotakin lämmintä, sillä ulkona on aikamoinen pakkanen.
— Käsken heti lämmittää teille viiniä.
— Lähetäpäs samalla lekkerillinen viinaa niille hirtehisille sinne ulos ja anna heille lupa mennä talliin lämmittelemään. Viluisia ja konttaisia ovat.
— Koska he ovat Kmicicin sotilaita, niin pidettäköön heistä hyvää huolta.
Ja Oleńka hymyili niin, että Kmicicin sielua sykähdytti, ja poistui hiljaa kuin kissa tupaan antamaan määräyksiä palvelijoille.
Kmicic rupesi astelemaan pitkin huonetta ja tuumimaan, miten hän parhaiten kertoisi Oleńkalle, mitä Upitassa oli tapahtunut.
— Täytyy tunnustaa hänelle totuus, - jupisi hän. — Ei tässä muuta neuvoksi… sillä muuten toverini nauraisivat minulle ja alkaisivat taas puhua talutusnuorasta…
Ja hän käveli ja tuumi nyyhtäen viiksiään ja raapien korvallistaan.
Vihdoin hän tuli kärsimättömäksi, kun Oleńkaa ei kuulunut.
Tulipa silloin eräs poika tuoden kynttilää ja kumartaen hyvin syvään, mennen samassa menojaan, ja hänen jäljessään itse ihana emäntä kiiltävä tinalautanen kummassakin kädessä. Toisella lautasella oli kannu täynnä höyryävää unkarilaista viiniä, toisella lasinen tuoppi, jossa oli Kmicicien vaakuna. Ukko Billewicz oli saanut tuopin kerran lahjaksi Andrzejn isältä.