Herra Andrzej harppasi emännän luo.
— Aha! — huudahti kavaljeeri. — Nyt ovat molemmat kätesi kiinni, nyt et pelastu!
Ja Kmicic kumartui lautasten yli, ja Oleńka taivutti vaalean päänsä taaksepäin suojanaan vain viinikannusta nouseva höyrypilvi.
— Kas sitä petturia! Annahan, hyvä mies, minun olla rauhassa, muuten pudotan viinin!…
Mutta ritari ei antanut uhkauksen peloittaa itseään. Sitten hän huudahti:
— Hyvä Jumala, sinun suloutesi sekoittaa järkeni!
— Se on tainnut sekaantua jo aikoja sitten… Istukaa, istukaa!
Kmicic istuutui tottelevasti. Oleńka täytti tuopin.
— Ja nyt haluan kuulla, miten tuomitsitte syyllisiä Upitassa.
— Upitassa? Kuin itse Salomon!