— Vai ajoit sinä heidät ulos?
— Ajoin.
— Ja he menivät?
— Menivät.
— Jumaliste, sinussa on ritarin verta! Se on minusta julman hauskaa… sillä sellaisten poikain kanssa on leikki kaukana. Moni on saanut maksaa pahasti. Kyllä he tietävät, kuka Kmicic on! He tottelivat nätisti kuin karitsat! Ja miksi? Minua pelkäsivät!
Ja herra Andrzej katsoi Oleńkaan tyytyväisesti alkaen kierrellä viiksiään. Mutta tämä mielenmuutos ja tyytyväisyys kiusoitti tyttöä yhä enemmän, ja hän sanoi:
— Teidän täytyy valita minun ja heidän välillä! Kmicic ei odottanut tällaista ankaruutta ja vastasi vain huolettomasti, melkeinpä iloisesti:
— Mitäs minä tässä valitsemaan, kun pidän sekä sinut että heidät. Täällä Wodoktyssa voit tehdä mitä haluat, mutta jos minun kumppanini eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa, niin miksi ajaisin heidät pois? Neitiseni ei näy käsittävän, mitä merkitsee taisteleminen saman lipun alla samassa sodassa… Mikään sukulaisuus ei solmi sellaista toveruutta kuin yhteinen sodankäynti. Ainakin tuhat kertaa he ovat henkeni pelastaneet. Laki vainoaa heitä — siis sitä suurempi syy on minulla suojella heitä. He ovat kaikki aatelissukua, paitsi Zend, josta piru selvän ottakoon, mutta sellaista hevosten kasvattajaa et löydä koko valtakunnasta. Muuten, jos kuulisit, kuinka hän matkii kaikenlaisia petoja ja lintuja, niin varmaan pitäisit hänestä.
Herra Andrzej rupesi nauramaan tavalla sellaisella kuin heidän välillään ei olisi koskaan ollut vähintäkään väärinkäsitystä, ja Oleńka väänsi käsiään nähdessään kuinka tuo kapinallinen luonne luisui hänen käsistään. Kaikki mitä hän oli puhunut hänelle ihmisten mielipiteestä, kunniattomuudesta ja siitä, että kaikella pitää olla jokin määrä, kaikki se kimposi hänestä takaisin kuin nuoli haarniskasta. Tämän soturin heräämätön omatunto ei antanut vastakaikua Oleńkan mielipahalle, jota jokainen vääryys, jokainen häpeällinen ilkityö oli kasvattanut. Mitenkä häneen voisi vaikuttaa, mitenkä saada hänet vakuutetuksi?
— Tapahtukoon Jumalan tahto! — sanoi Oleńka vihdoin. — Koska minusta kieltäydytte, niin tiemme eroavat! Kyllä Jumala suojelee minua orpoa!