Herra Andrzej oli todella raivoissaan. Ympärillä vallitsi syvä hiljaisuus. Kuu kumotti kirkkaasti, tuhannet tähdet tuikkivat, tuulen henki ei hievahduttanut puitten oksia — mutta ritarin sydämessä raivosi myrsky. Matka Lubicziin tuntui hänestä pitemmältä kuin koskaan. Synkät metsät ja valkeat kentät herättivät hänessä pelkoa, jollaista hän ei ollut vielä tuntenut. Sitäpaitsi painosti häntä väsymyskin, sillä koko edellisen yön hän oli viettänyt Upitassa helussa ja melussa. Mutta hän päätti voittaa sekä väsymyksen että mielenapeuden ja kääntyi joukkoon päin huutaen:
— Täyttä vauhtia!
Hän singahti lentoon kuin nuoli, ja koko joukko seurasi hänen kintereillään. He kiitivät halki metsien ja tasankojen kuin lauma kummittelevia ristiritareja, joita samogitialaisten sanojen mukaan saattaa nähdä lentävän ilmassa kirkkaina, kuutamoisina öinä ennustaen sotaa ja onnettomuutta. Kavioitten kopse kiiri heidän edellään ja jäljessään, ja hevoset alkoivat höyrytä. Vasta kun Lubiczin lumiset katot alkoivat häämöttää, he hiljensivät vauhtia.
Kartanon portti oli selkoisen selällään. Kmicic ihmetteli, ettei kukaan tullut ulos katsomaan tulijoita, vaikka koko pihamaa täyttyi hevosista ja miehistä. Hän oli odottanut näkevänsä ikkunat valaistuina ja kuulevansa Uhlikin tshekanikan säveleitä ja hurjaa humua. Mutta ainoastaan ruokasalin kahden ikkunan läpi tuikahteli himmeä tuli; muuten oli aivan pimeätä, hiljaista, kolkkoa. Vääpeli Soroka hyppäsi ensimmäisenä hevosen selästä ja astui ratsumestarin luo pitämään jalustinta.
— Menkää nukkumaan! — sanoi Kmicic. — Väentupa täyteen, loput tallinvajaan! Hevoset talliin; heiniä on ladossa!
— Ymmärrän! — vastasi vääpeli.
Kmicic astui hevosen selästä alas. Eteisen ovi oli aivan auki ja eteisessä kylmä kuin pihalla.
— Hoi! Onko siellä ketään? — huusi Kmicic. Ei vastausta.
— Hoi! — huusi hän vielä kovemmin. Hiljaista.
— Tukkihumalassa ovat! — murahti Andrzej. Ja hänet valtasi sellainen kiukku, että hän alkoi purra hammasta. Matkalla Lubicziin hän oli vavissut vihasta ajatellessaan tapaavansa kumppanit juomassa ja irstailemassa, mutta nyt tämä hiljaisuus kiusoitti häntä vieläkin enemmän.