Sotilaat juoksivat katsomaan ruumiita; toiset heistä sytyttivät päreen, jolla valaisivat vainajain kasvoja. Ensimmäistä hämmästyksen hetkeä seurasi melua ja huutoja. Tulivatpa jo nekin, jotka olivat joutuneet talliin nukkumaan. Koko talo oli valaistu, miehiä kuhisi, ja tässä huutojen, kysymysten ja liikkeitten sekamelskassa makasivat vain murhatut — vastoin tapaansa — rauhallisina ja välinpitämättöminä kaikesta. Heidän sielunsa olivat kaikonneet kauaksi pois; ei sotatorvi eikä maljojen kilinä olisi saanut enää heidän ruumiitaan liikkeelle.
Sotilaitten laumasta kuului yhä useammin uhkauksia ja kirouksia. Kmicic, joka tähän saakka oli ollut kuin tajuton, ryntäsi yht'äkkiä pystyyn ja ärjäisi:
— Hevosille!
Kaikki hyökkäsivät ovea kohti. Tuskin oli puolta tuntia kulunut, kun satakunta ratsumiestä kiiti täyttä laukkaa leveätä, lumista tietä pitkin, ja heidän etunenässään herra Andrzej kuin paholaisen riivaamana, lakitta ja paljastettu miekka kädessä. Yön hiljaisuudessa kajahteli villejä huudahduksia:
— Lyökää! Surmatkaa!…
Kuu oli juuri kohonnut öisellä taipalellaan korkeimmilleen, kun sen hohde alkoi sulautua punertavaan valoon, joka näytti nousevan kuin maasta. Vähitellen muuttui taivas yhä punaisemmaksi, ja vihdoin näkyi koko seutu punertavassa valaistuksessa. Koko Butrymien asuma laaja kylä oli yhtenä tulimerenä, ja Kmicicin villit soturit kiitivät ympäri halki savupilvien, savuavien raunioitten ja murhasivat kauhun turruttamaa kansaa…
Läheisten kylien asukkaat heräsivät unestaan. Missä suurempina, missä pienempinä joukkoina kokoontui kansaa teille ja talojen edustoille katsomaan kohti palopaikkaa ja vaihtamaan tuskallisia huomautuksia: »Vihollinen on kai tunkeutunut Volmontowiczeen ja polttaa kylää… Tuo ei ole mikään tavallinen tulipalo!»
Laukaukset, jotka silloin tällöin kajahtelivat palopaikalta päin, vahvistivat tällaisia otaksumisia.
— Lähtekäämme auttamaan! — kehoittivat rohkeammat. — Älkäämme antako veljiemme sortua!…
Kun vanhemmat näin haastelivat, olivat nuoremmat jo nousseet hevosten selkään. Krakinowissa ja Upitassa soitettiin kirkonkelloja.