— Hänen päänsä!… Verta! Surma rosvolle!
— Ottakaa hänet kiinni! — huusi neiti. — Mitä siinä seisotte! Ottakaa kiinni!
— Eikö hän ole piiloutunut tänne? Me löysimme hänen hevosensa metsästä…
— Täällä häntä ei ole… Ovi oli lukittu! Etsikää tallista ja vajoista!
— Hän on piiloutunut metsään! — huusi joku.
— Suu kiinni! — jyrisi Jozwa Butrymin mahtava ääni. — Oleńka hyvä! — sanoi hän, — älä piilota häntä meiltä! Se on kirottu mies!
Oleńka kohotti molemmat kätensä ylös.
— Minä kiroan hänet, kuten tekin!
— Amen! — huudettiin. — Ensin talliin ja vajoihin, sitten metsään!
Kyllä me hänet löydämme! Surma roistolle!
— Surma! Surma!