— Kmicic! — huudahti herra Wolodyjowski.
— Kmicic! — huusivat tytöt.
— Kmicic! — toisti sanantuoja.
— Kuka sinä olet? — kysyi herra Wolodyjowski.
— Wodoktyn vouti.
— Me tunnemme hänet kyllä! — virkkoi Terka.
Uninen ukko Gasztowt kömpi esille uunin takaa, ja ovelle ilmaantui kaksi herra Wolodyjowskin sotamiestä, jotka melu oli houkutellut tupaan.
- Satuloikaa hevoset! — huusi herra Wolodyjowski. — Toinen teistä ajakoon heti Butrymeille, toinen tuokoon hevosen minulle!
— Minä olin jo Butrymeilla, — sanoi vouti, - sillä heille on meiltä lyhyin matka. Mutta he lähettivät minut teidän armonne luo.
— Milloin teidän neitinne ryöstettiin? — kysyi Wolodyjowski.