Kaikki hypähtivät pystyyn hänen saapuessaan, mutta hän nyökäytti heille vain päätään ja sanoi:
— Antakaa kirjeet!
Charlamp antoi hänelle sinetillä suljetun kirjeen. Kastellaani meni ikkunan luo, sillä huoneessa oli jo pimeä, ja alkoi lukea kulmakarvat rypyssä ja tuiman näköisenä. Väliin välähti vihastus hänen silmistään.
— Kastellaani on kiihtynyt! — kuiskasi Zagloba Skrzetuskille. — Katsokaa, miten hänen poskensa hehkuvat! Kohta hän alkaa sammaltaa, niinkuin hän aina tekee, kun suuttuu.
Czarniecki luki kirjeen loppuun, kierteli vähän aikaa viiksiään ja ajatteli. Sitten hän sanoi terävällä äänellä:
— Tulkaa lähemmäksi, toveri!
— Palvelukseksenne!
— Puhukaa totta! — sanoi Czarniecki painokkaasti. — Tämä kirje on niin etevästi kokoonpantu, että siitä ei saa mitään selvää… Mutta… puhukaa totta kaunistelematta: onko armeija lyöty hajalle.
— Ei ollenkaan, teidän ylhäisyytenne!
— Montako päivää tarvitsette kootaksenne sen taas?