Kauan jatkui vielä kemuja, ja myöhään mentiin levolle.
— Hän ei todellakaan anna Zamośćiea, — sanoi Zagloba palatessaan asuntoonsa Skrzetuskin ja Wolodyjowskin kanssa. — Huomasitteko, miten hyvät ystävät meistä tuli? Hyvä meidän on olla Zamośćiessa. Kelpo mies hän on… Hm!… Jos hän olisi minun veitseni, niin usein minä häntä hioisin, sillä hän on tylsänpuoleinen… Mutta hän on oikea mies eikä petä isänmaata niinkuin Radziwill-roistot… Huomaatteko, miten ylimykset lyöttäytyvät vanhaan Zaglobaan?… On työtä niitä torjuessa… Tuskin pääsin irti Sapiehasta, kun jo ilmestyi toinen… Mutta tämän minä viritän kuin viulun ja soitan sillä sellaisen aarian ruotsalaisille, että he tanssivat itsensä kuoliaiksi Zamośćien edustalla…
Keskustelun katkaisi kaupungilta kuuluva humu. Vähän ajan kuluttua ajoi tuttu upseeri keskustelijain ohi.
— Seis! — huusi Wolodyjowski. — Mitä siellä on?
— Valleilta näkyy tulen loimo! Szczebrzeszyn palaa! Ruotsalaiset saapuvat!
— Mennään valleille, hyvät herrat! — sanoi Skrzetuski.
— Menkää te, mutta minä menen nukkumaan, sillä huomenna minulla on paljon tehtävää! — vastasi Zagloba.
KOLMAS LUKU.
Vielä samana yönä Wolodyjowski meni tiedustelumatkalle ja palasi aamulla tuoden muutamia vankeja. Nämä vahvistivat todeksi, että Ruotsin kuningas omassa persoonassaan on Szczebrzeszynissa ja kohta hyökkää Zamośćiea vastaan.
Tämä ilahdutti suuresti Zamoyskia, sillä hän tahtoi näyttää, mihin hänen muurinsa ja tykkinsä kelpaavat, kun ruotsalaiset hyökkäävät. Hän ajatteli hyvällä syyllä, että hän joka tapauksessa voi pidättää ruotsalaisia kuukauden ajan, ja sillä välin Jan Kasimir ennättää koota sotajoukon, tulla avuksi ja järjestää koko maassa tehokkaan vastarinnan. — Jos kerran minulla on tilaisuus, — sanoi hän koolle kutsumassaan neuvottelukokouksessa, — tehdä huomattava palvelus isänmaalle ja kuninkaalle, niin tietäkää, että ennemmin räjähdytän itseni ilmaan kuin päästän tänne ruotsalaiset. He tahtovat ottaa väkivoimin Zamośćien. Hyvä! Ottakoot! Katsotaan, kumpi on parempi! Hyvät herrat! Toivon teidän sydämestänne auttavan minua!