— Bigos? Kuinka niin?
— Sen vuoksi, että ruotsalaiset ovat hakanneet kaalipäitä!
— Ahaa! Se oli kohteliaisuus! Vahinko, että eivät teitä hakanneet!
— Minäpä olenkin palvellut semmoista kenraalia, joka antoi meidän hakata, mutta ei meitä hakata!
— Hitto teidät vieköön! Kunpa olisivat hakanneet edes kielenne pois!
— Millä minä sitten ylistäisin Sapiehan voittoa? Hetmani synkistyi ja lausui:
— Hyvä veli, älkää jatkako tuohon tapaan! On monia, jotka ovat unohtaneet isänmaalle tekemäni palvelukset ja syyttävät minua. Jos ei olisi tuota suunsoittamista, niin asiat voisivat luistaa toisin. Sanotaan minun kemujen vuoksi unohtaneen vihollisen, mutta ei muisteta, että tätä vihollista ei koko valtakuntamme kyennyt vastustamaan!
Zagloba heltyi jonkin verran hetmanin puheesta ja sanoi:
— Sellainen on tapa meillä, että aina kaikesta syytetään johtajaa. En minä ole niitä, jotka pitävät kemuja pahana, sillä mitä pitempi päivä on, sitä tarpeellisempi on vatsan kestitseminen. Herra Czarniecki on suuri sotapäällikkö, mutta se vika hänellä minun ymmärrykseni mukaan kuitenkin on, että hän tarjoaa sotajoukolle aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi vain ruotsalaisten lihaa. Hän on parempi johtaja kuin kokki, mutta hän tekee pahasti, sillä semmoisella ruokolla paras ritarikin pian kyllästyy sotaan.
— Oliko herra Czarniecki hyvin vihainen minulle?