Auringon laskuun asti hän koko päivän työskenteli ahkerasti, lähetti tiedustelijoita, kirjoitti kirjeitä, tarkasti itse vartijoita ja itse kuulusteli vankeja. Mutta heti illan tultua alkoi hänen majapaikassaan ilonpito. Ja kun hän pääsi hyvään alkuun, saattoi hän tehdä minkä mitäkin. Hän lähetti kutsumaan upseereita, niitäkin, jotka olivat vartiotehtävissä tahi määrättyjä lähtemään tiedusteluretkille, ja oli tyytymätön, jos nämä eivät tulleet kemuihin. Tästä häntä ankarasti nuhteli Zagloba, mutta iltaisin usein Zagloba itsekin kannettiin kemuista tukkihumalassa Wolodyjowskin asuntoon.
— Sapja saisi vaikka pyhimyksen lankeamaan, — selitteli hän seuraavana päivänä ystävilleen, — saati sitten minut, joka olen aina pitänyt hauskasta seurasta. Hänellä näkyy sitäpaitsi olevan erikoisena intohimona upottaa minuun erinäisiä pikareita, enkä minä voi käyttäytyä niin moukkamaisesti, että loukkaisin isäntää. Olen jo tehnyt lupauksen että ensi adventtina annan piestä itseäni, sillä vallattomuus vaatii katumusta, mutta toistaiseksi minun pitää pysytellä Sapiehan seurassa, etten joutuisi huonompaan seuraan.
Oli sellaisia upseereita, jotka ilman hetmanin silmälläpitoakin suorittivat virkatehtävänsä, mutta oli niitäkin, jotka laiminlöivät velvollisuutensa.
Vihollinen oli nopea käyttämään sitä hyväkseen.
Pari päivää ennen kuninkaan ja hetmanien saapumista Sapieha pani toimeen tavallista komeammat pidot. Kaikki huomattavimmat upseerit olivat läsnä. Hetmani selitti, että kemut oli nimenomaan kuninkaan kunniaksi toimeen pantu. Skrzetuskien, Kmicicin, Zagloban, Wolodyjowskin ja Charlampin luo tuli erityinen lähetti pyytämään, että he olisivat läsnä, koska hetmani tahtoi erityisesti osoittaa heille kunnioitusta heidän suurten ansioittensa tähden. Andrzej oli jo nousemassa hevosen selkään lähteäkseen tiedusteluretkelle, niin että lähettinä toimiva upseeri näki hänen tataarilaisensa jo menossa.
— Te ette voi osoittaa herra hetmanille semmoista epäkunnioitusta, että kiittämättömästi jättäisitte noudattamatta hänen kutsuaan! — sanoi upseeri.
Kmicic astui alas hevosen selästä ja neuvotteli toveriensa kanssa.
— Tämä sattuu hyvin sopimattomaan aikaan! — sanoi hän. — Olen kuullut, että Babicin luona on nähty jokin huomattava ratsujoukko. Hetmani itse on käskenyt minua lähtemään ja ottamaan selville, mitä joukkoa se on, ja nyt hän kutsuu minua pitoihin. Mitä minun on tehtävä?
— Herra hetmani on lähettänyt käskyn, että Akbah-Ulan saa mennä tiedusteluretkelle! — vastasi lähetti.
— Käsky on käsky, ja sotilaan on toteltava! — sanoi Zagloba. — Varokaa antamasta huonoa esimerkkiä; älkääkä vetäkö päällenne hetmanin tyytymättömyyttä!