— Ilmoittakaa, että tulen! — sanoi Kmicic lähetille Herra Sapieha otti tapansa mukaan vieraat avosylin vastaan. Koska hän jo oli tullut hieman liikutetuksi juodessaan maljoja vieraittensa kunniaksi, ryhtyi hän heti leukailemaan Zagloban kanssa.
— Päivää, herra ylijohtaja! — sanoi hän.
— Päivää, herra juomanlaskija! — vastasi Zagloba.
— Koska nimitätte minua juomanlaskijaasi, niin annan teille sellaista viiniä, joka jotakin tekee!
— Kunhan ei ole semmoista, mikä tekee hetmanista juomarin!
Muutamat vieraista hätkähtivät tuon kuullessaan mutta Zagloba oli rohkea puheissaan aina, kun näki hetmanin hyvällä päällä. Sapieha puolestaan piti hänestä niin paljon, että ei suuttunut, vaan nauroi.
Pidot olivat hauskat. Itse herra Sapieha esitti tavan takaa vieraittensa maljoja, juotiin kuninkaan, hetmanien, molempien kansojen sotajoukon, herra Czarnieckin ja koko Puolan malja. Innostus ja äänenpito kasvoi kasvamistaan ja pistettiin lauluksi. Ulkopuolelta kuului myös kovaa ääntä, vieläpä aseitten kalskettakin. Siellä palvelusväki oli joutunut keskenään tappeluun sapelit kourissa. Joitakin aatelismiehiä hyökkäsi ulos palauttamaan järjestystä, mutta melu tuli vain kovemmaksi.
Äkkiä alettiin ulkona huutaa niin kovasti, että huoneessa-olijat vaikenivat.
— Mitä se on? — kysyi eräs päälliköistä. — Palvelusväki ei voi pitää sellaista meteliä!
— Hiljaa, hyvät herrat! — sanoi hetmani levottomana ja kuunteli…