Ladot paloivat jo, ja nyt oli niin valoisaa kuin päivällä. Laudalaiset Kmicicin avulla hyökkäsivät ruotsalaisen jalkaväen kimppuun, ja alkoi taistelu miekoilla. Ruotsalaisten avuksi tuli ratsuväkeä, ja he puolustautuivat urhoollisesti, mutta heitä kaatui niin sankat parvet, että syntyi häiriötä riveissä. Kmicic syöksyi hurjapäisine miehineen pahimpaan temmellykseen, Wolodyjowski teki kuten aina puhdasta jälkeä, ja hänen rinnallaan kamppailivat molemmat Skrzetuskit, Roch Kowalski ja Charlamp.
Torjuttujen ruotsalaisten avuksi riensi uusia rykmenttejä, mutta Wolodyjowski ja Kmicic saivat apua Warikowiczilta, joka oli lähellä ja pian oli saanut joukkonsa järjestetyksi. Viimein sai hetmani koko sotajoukon taistelujärjestykseen ja aloitti hyökkäyksen. Syntyi, ankara taistelu koko rintamalla, joka ulottui Mokotowista Veikseliin.
Silloin Akbah-Ulan, joka oli ollut tiedusteluretkellä, ilmestyi hevonen vaahdossa hetmanin eteen..
— Effendi! — huudahti hän. — Ratsuväkijoukko on tulossa Babicista kaupunkiin kuormien kanssa ja pyrkii muurien sisäpuolelle!
Sapieha ymmärsi nyt silmänräpäyksessä, mitä tuo hyökkäys Mokotowista päin tarkoitti. Vihollinen tahtoi vetää toisaalle Blonskin tienoilla olevat joukot, jotta nuo saapuvat ratsumiehet ja elintarvekuormat pääsisivät kaupunkiin.
— Rientäkää Wolodyjowskin luo! — huusi hän Akbah-Ulanille. — Sulkekoot laudalaiset, Kmicic ja Wankowski niiltä tien! Lähetän heille heti apua!
Akbah-Ulan kannusti hevostaan, ja hänen jälkeensä lähti toinen ja kolmas sananviejä. Kaikki tulivat Wolodyjowskin luo ja toistivat käskyn.
Wolodyjowski kääntyi heti ympäri, Kmicic tataarilaisineen saavutti hänet, ja Warikowicz seurasi jäljessä.
Mutta he tulivat liian myöhään. Lähes kaksisataa kuormaa oli jo päässyt portille, ja niitä seuraava oivallinen ratsuväkiosasto oli melkein kokonaan linnoituksen tykkien suojassa. Vain takajoukko, noin sata miestä, ei vielä ollut päässyt tykkien turviin. Mutta sekin ratsasti täyttä laukkaa.
Kun Kmicic näki ne palavien latojen valossa, päästi hän niin läpitunkevan ja kamalan huudon, että hevoset hätkähtivät. Hän oli tuntenut ne Boguslawin ratsumiehiksi, samoiksi, jotka Janowon luona olivat ratsastaneet hänen ja hänen tataarilaistensa yli.