— Hassling! — huudahti Kmicic.
Hassling oli skotlantilainen ja oli aikoinaan palvellut Vilnon vojevodaa. Kmicic oli oppinut tuntemaan hänet Kiejdanyssa ja piti hänestä.
— Päästä vanki! — huusi hän tataarilaiselle. — Ja astu itse alas hevosen selästä!
Tataarilainen hyppäsi nopeasti satulastaan, sillä hän tiesi, että oli vaarallista kuhnailla, kun Kmicic jotakin käski.
Hassling kiipesi huohottaen tataarilaisen korkeaan satulaan.
Äkkiä Kmicic tarttui hänen ranteeseensa, puristi sitä niinkuin olisi tahtonut murskata sen ja kysyi tuskin hengittäen:
— Mistä tulette? Sanokaa heti, mistä tulette! Jumalan tähden, pian!
— Taurogista! — vastasi upseeri.
Kmicic puristi hänen kättään vielä kovemmin.
— Entä… onko neiti Billewicz… siellä?